Yhteenveto kilpailusta
Keskiviikko 30.08.2023
Aloitimme radan tekemisen kilpailu viikon keskiviikkona. Olin heti pyytänyt muutaman ylimääräisen vapaan, kun kuulin ikävän uutisen, että tämän vuoden King of Näkkimäki peruuntuu kilpailupaikan menetyksen takia. Halusimme yrittää tarjota, edes jonkinlaista korviketta kauden yhdelle pää tapahtumista. Ensimmäinen radan tekemiseen liittyvä yllätys tuli vastaan jo saapuessamme kilpailun lähtöpaikalle. Lähiviikkojen sateet olivat nimittäin muuttaneet kilpailupaikalle vievän tien kuravelliksi josta pääsi läpi lähinnä korkealla nelivedolla tai maastureilla.
Kuten kuvista voi nähdä niin myös itse kilpailualue oli muuttunut pölyisestä ja kuivasta Saharassa tuhansien järvien maaksi. Osassa viime vuoden reittiä vettä oli varmaankin lähemmäs metrin verran. Jouduinkin siis heti kättelyssä miettimään radan linjauksen lähes kokonaan uusiksi. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli ehkä kuitenkin ihan hyvä juttu. Nyt oli pakko keksiä jotain uutta.
Pohdittuamme tilannetta hetken aikaa päätimme alkaa töihin ja merkitsemään radan linjauksia alustavasti maastoon. Sijoitimme jälleen lähdön ja maalin viime vuodesta tutulle paikalle. Aloimme merkitsemään rataa lähtölinjalta ”taaksepäin” buffetin suuntaan, missä oli jäljellä joitain merkkejä vanhan radan linjauksesta. Olipahan ainakin jotain, mistä lähteä liikkeelle. Hyödynsinkin lopulta muutamia viime vuodelta tuttuja portin paikkoja. Ajoin myös ensimmäistä kertaa alustavasti reittiä vakio TRX4 Sport:lla.
Torstai 31.08.2023
Saavuttuamme torstaina peli paikoille aloimme radan porttien merkitsemisen toden teolla. Olimme viime vuoden palautteen perusteellä päivittäneet porttimerkkeinä käyttämämme ohuet grillitikut paksummiksi bambutikuiksi. Tikuissa oli nyt levennys tikun yläpäässä. Ajattelime tämän riittävän helpottamaan merkkien näkemistä. Olimme myös maalanneet puolet tikuista punaisiksi ja puolet vihreiksi helpottaaksemme porttien ajosuunnan määrittämistä.
Teimme torstaina rataa todella sateisessa säässä ja koko ajan pehmeämmäksi muuttuvassa maastossa. Sade oli jo tässä vaiheessa muuttanut alueen ajoreitit pehmeäksi ja märäksi hiekka mossöksi, missä ainoa järkevä kulkupeli oli maasturi. Sääennusteet herättivät myös huolta itse kilpailun läpi viemisen suhteen.
Aloitimme porttien paikkojen etsimisen suunnitellun ajosuunnan mukaisesti lähtölinjalta oikealle. Käytin radan tekemisessä aluksi autona MST Jimnyä, missä oli 90mm korkea RTR-rengas ja -vanne. Halusin tehdä radan ajettavaksi myös pienempi renkaisille autoille. Isompirenkaisille saa kyllä haastetta, kun tekee reitin mutkista sopivan tiukkoja ja porteista muuten haastavia.
Ehdimme tehdä hieman yli puolet reitistä, kunnes Jimnystä katosi yhtäkkiä etuveto. Syyksi paljastui, auton käteen nostaessani, MST:n METALLINEN Hop Up kardaani! Tämä oli todella suuri yllätys/pettymys, sillä luulin kardaanin kestävän hieman paremmin. (Murtuma kohta oli itse akselissa eikä nivelissä.) Kardaani vaikutti kuitenkin tukevalta, kun asentelin sen autoon. Onneksi mukana oli muitakin pienillä renkailla varustettuja autoja.
Jimnyn hajottua kävin hakemassa ajoon Tamiya CC02 Broncon. Broncossa oli alla 96mm RC4WD:n renkaat. Saimme hoidettua reitin merkinnän loppuun Tamiyan Broncon avulla. Saimme myös tuotua mukavasti uutta ajettavaa viime vuoden reittipohjille.
Lähiaikojen kostea sää oli tiivistänyt mukavasti hiekkaa. Tämä mahdollisti reitin viemisen paikkoihin mihin viime vuonna ei olisi ollut mitään asiaa. Portteja radalle oli tässä vaiheessa laitettu noin 180 kappaletta.
Perjantain agendaksi jäi ajaa vielä koko reitti kertaalleen läpi ja laittaa ohjaavat huomionauhat. Pitää myös kokeeksi ajaa reitti läpi vielä kertaalleen C2 renkailla varustetulla TRX4 Sportilla. Eihän reitistä saa liian helppoa tulla isompi renksisillekkaan. Tosin, jos sateet jatkuisivat samaan tahtiin niin reitistä voisi tulla osittain turhan pehmeä painavimmille autoille. Tarkoitus on kuitenkin pitää reitti järkevästi ajettavana kaikille luokille. Vaikka halusinkin pitää reitin kuivalla maalla niin en voinut vastustaa kiusausta pienestä renkaiden kastelusta. Suunnittelin reitille muutaman pienen ojan ylityksen. Pitihän sitä nyt saada autojen renkaat edes vähän kastumaan. 😂
Perjantai 01.09.2023
Perjantaina sää muuttui iltaa kohden aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Rata-aluekin kuivui melkein silmissä. Melkein rupesi jo huolettomaan, että jääkö alueelle ollenkaan vettä. 😂
Teimme vielä viimeiset merkinnät radalle ja korjailimme muutamat vahingossa väärinpäin menneet porttimerkit. Ajoin reitin vielä kokeeksi läpi C1 renkaisella Tamiya CC02 Bronco:lla. Aikaa kierrokseen kului melko tarkalleen 50min. Virhepisteitä kierroksen aikana kertyi yhteensä 74. Virhepisteistä 54 tuli reittimerkkeihin osumisista ja 20 kahdesta auton kaadosta. Molemmat kaadot menivät ihan oman tyhmyyden piikkiin. Ajoin muutamaan kiveen liian kovaa ja auto kellahti tämän johdosta kumoon enkä saanut sitä vempattua omin voimin takaisin pyörilleen. Portteja radalla oli tässä vaiheessa 190 kappaletta. Ajoin reitin myös C2 autolla ja totesin sen olevan riittävän haastava. Tein vielä muutaman hienosäädön rataan C2 ajon jälkeen. Lähinnä levitin muutamaa kapeampaa porttia.
Perjantain perusteella päätin kilpailun kierrosmääräksi kolme kierrosta. Saadaanpahan mukaan vähän kestävyys elementtiäkin ja nähdään, että kuka saa pidettyä auton ehjänä koko kilpailun aikana.
Lauantai 02.09.2023. Kisapäivä.
Lauantai valkeni mukavan aurinkoisena. Saavuttuamme pelipaikoille tarkastimme radan vielä viimeisen kerran. Kävimme myös vielä viimeisen kerran porttien leveydet ja järjestyksen läpi. Vieläkin löytyi muutama väärin päin ollut porttimerkki. Ei näemmä saisi tikuttaa rataa väsyneenä...
Samoihin aikoihin, kun olimme saaneet käytyä radan läpi, alkoivat jo ensimmäiset kilpailijat valua paikalle. Aloinkin tämän johdosta laittaa samantien kilpailutoimistoa pystyyn, jotta saisin kirjattua saapuneet kilpailijat tuloslaskentaan. Otin täksi vuodeksi mukaan kannettavan tietokoneen helpottamaan tuloslaskentaa ja kilpalutoimiston ylläpitoa. Taulutietokone, kun tuntui viime vuonna jotenkin liian hankalalta käyttää.
Saimme aloitettua kilpailun pilvisessä,mutta kuivassa säässä. Lähetin kilpailijat matkaan kahdessa erässä. Ensimmäisessä kello 12:00 startanneesssa ryhmässä lähti liikkeelle C2 ja safariluokka. C1:n vuoro oli kymmenen minuuttia myöhemmin. Halusin jakaa kilpailijat kahteen ryhmään, koska isommilla renkailla varustetut auto etenevät yleensä selkeästi nopeammin ja paremmin. Tällä järejestelyllä yritin estää C1-luokan jäämistä C2:n ja Safarin jalkoihin. Suunnitelma ei tosin toiminut ihan niin kuin ajattelin. Olin tehnyt yhden reitin hitaimmista osioista hieman liian lähelle lähtöviivaa. Isopyöräiset autot eivät olleet vielä selvinneet kunnolla sokkelon läpi siinä vaiheessa, kun päästin C1 autot reitille. Noh sumppu kuitenkin purkautui aikanaan ja letka hajaantui sopivasti radalle. Lähdön jälkeen suurempia jonoja ei enää pahemmin syntynyt ja kaikki löysivät oman paikkansa radalla. Kilpailun tavoitehan ei pohjimmiltaan ollut nopeuskilpailu.
Kilpailu ei kerinnyt kauheasti vanheta, kun ennusteiden lupaama vesisade alkoi. Sade yltyi hetkittäin todella rankaksi ja pohdimmekin isäni kanssa jo hetken kilpailun lyhentämistä kolmesta kierroksesta kahteen. Kilpailijat kuitenkin halusivat sinnikkäästi pitää kiinni kilpailun alkuperäisestä pituudesta. Noh eipä siinä mitään, kun itse pystyin istumaan sateen suojassa... Antaa ihmisten ajaa...
Onneksi sade kuitenkin väistyi ja saimme vietyä kilpailun loppuun kuivassa ja lopulta jopa aurinkoisessa säässä. Sade kylläkin toisaalta toi hieman lisää haastetta ja extremeä kilpailuun...😂 Valitettavasti muutamalla kilpailijalla sade aiheutti ongelmia radion kanssa.
Ensimmäiset kolme kierrosta ajaneet kilpailijat saapuivat maaliin kymmentä yli kahden. Viimeinen kolme kierrosta ajanut kilpailija taasen saapui maaliin 15:31. Ilmeisesti tänä vuona taisin onnistua tekemään riittävän pitkän radan. Kukaan ei ainakaan valittanut liian lyhyestä kilpailusta. 😎 Kierrosmääräkin vaikutti olleen sopiva, kun ajoaikaa ei jäänyt ”ylitse” kuin puolisen tuntia. Kilpailijoiden kokoonnuttua lähtöpaikalle päätimme julkistaa tulokset ja jakaa palkinnot suunniteltua aikaisemmin. Näin saimme kisan pakettiin hieman ennen kello neljää.
Kilpailun realistisin auto:
Jaakko ”tuubi” Ruutiainen Land Rover Defender 90
EuroRC:n tarjoama kilpailun pääpalkinto eli realistisimman auton palkinto meni Jaakko ”tuubi” Ruutiaisen hienolle scale lantikalle.
Auton valinta oli lopulta kovin helppo. Autosta löytyy vain niin paljon realismia, että en oikein voinut olla ohittamatta sitä. Kilpailussa oli kyllä monta hienoa laitetta, mutta seuraavat seikat kallistivat kuitenkin vaa’an lopulta kyseiseen autoon.
Itselle suurimpia valintaan vaikuttaneita juttuja oli muun muassa kovakori, sisusta kuljettajalla ja sopiva määrä realistisia scale-esineitä. Auton realismi ei kuitenkaan jäänyt pelkästään vain korin ulkoisiin seikkoihin. Autossa myös renkaat olivat realistisen kokoiset suhteessa koriin. Pyörän kaarista löytyivät myös sisälokasuojat. Sisälokasuojat ovat mielestäni tälläisissä autoissa todella tärkeä juttu. Valon näkyminen pyörän aukoista ei vain näytä hyvältä omaan silmään. Autossa on myös erillinen jakovaihteisto moottorin jatkeena...kuten oikeissakin maastureissa.
Hienon ulkonäön lisäksi auto ja kuljettaja pärjäsivät myös oikein mukavasta itse kilpailussa sijoittuen C1 luokan neljänneksi häviten kolmannen sijan vain muutamalla pisteellä.
Tämä onkin hyvä osoitus siitä, että scale realistisella ja kovakorisella autolla voi pärjätä kilpailuissa ilman scalepiste hyvityksiäkin…lopulta se on kuitenkin kuljettaja joka ajaa sitä autoa… 😉
Yllätys: TRX6:n suoriutuminen reitillä ylimääräisestä akselista ja pituudesta huolimatta.
Itselle oli jonkkinlainen yllätys kuinka hyvin TRX6:n eteni radalla vaikka osa mutkista ja porteista oli tosi tiukkoja jo ihan kaksiakselisillekkin. YouTube:n perusteella, kun olin siinnä luulossa, että TRX6 tarvitsee ”jalkapallokentän” kääntyäkseen verrattuna kaksiakselisiin autoihin
Auto selvisi kuitenkin pituudestaan ja ylimääräisestä akselista huolimatta reitistä kunnialla läpi. Autolla ajettiin kuitenkin kaikki kolme kierrosta sijoituksen ollessa lopulta Safariluokan kolmen kärjessä.
Loppusanat ja Kiitokset.
Kiitos vielä kerran osallistujille ja yhteistyökumppaneille (EuroRC & Mad Moose Racin Ry). Oli todella hienoa, että kilpailu saatiin vedettyä läpi kunnialla vaihtelevista sääoloista huolimatta. Olen myös todella kiitollinen, että niin moni saapui paikalle epävarmoista ennusteista huolimatta. Isänikin oli tyytyväinen, kun sai apua radan purkamisessa ja tikkujen pois keräämisessä. 👍
Olin itse yhdessä vaiheessa jo melkein varma siitä, että kukaan ei tule paikalle sääennusteiden pelottamana. Oli todella hienoa, että kilpailijat eivät olleet sokerista. 👍 Olimme kuitenkin käyttäneet noin viikon verran aikaa kilpailun tekemiseen. Olisi ollut sääli heittää kolmen päivän työ hukkaan. Lopulta kilpailijoita saapui paikalle 31 kappaletta mikä oli melkein kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna. En voi olla kuin kiitollinen tästä.
Pitää myös sanoa, että jokainen täydet kierrokset ajanut voi olla todella tyytyväinen itseensä. Itse en välttämättä olis jaksanut painaa sateen läpi.
Oli myös hienoa, että ilmeisesti onnistuin tekemään kaikille sopivan haastavan reitin. C1 ja C2 renkaan ero kun ei välttämättä ole iso, mutta tietyissä paikoissa se vaan pysäyttää menon yllättävänkin nopeasti. Olen myös melko tyytyväinen siihen miten sain yhdisteltyä eri maastotyyppejä samalle reitille. Ehkä ensivuodeksi voisin koittaa hyödyntää läheistä avokalliota. En täksi vuodeksi sitä halunnut ottaa mukaan, koska suurin osa muista kilpailuista ajetaan kalliolla. Halusin tehdä vähän erilaisen reitin kuin muissa kisoissa.
Mitä sitten tekisin toisin seuraavalla kerralla.
No ainakin porttimerkit koittaisin tehdä isommiksi. Olimme jo kasvattaneet porttimerkkejä viime vuoteen nähden, mutta se ei silti vaikuttanut riittävän. Myös huomionauhaa voisi käyttää enemmän. Tosin tuolla en usko, että sillä olisi ollut kauheasti hyötyä. Tietyt ihmiset ei vaan välitä mistään mitään...
Ensi kerralla koitan myös tehdä lähdöstä vähän helpommin ajettavan. Nyt siitä tuli vähän turhan hidas ja sokkeloinen. (Kivien ympärys vain tuntui niin houkuttelevalta ja toisaalta en halunnut vaihtaa lähdön ja maalin paikkaa.)
Lähdön porrastusta mietin myös uusiksi ensi vuodeksi. Haluan saada enemmän väliä iso- ja pienirenkaisten väliin. C2:n yleensä vaan etenee nopeammin kuin C1:n safarilla. (Haluan kuitenkin pitää itse lähdön mahdollisimman yksinkertaisena toteuttaa.)
Mutta nyt päästän teidät kiusauksesta ja laitan kilpailun pakettiin osaltani. Palataan asiaan ensi syksynä.
Tässä vielä linkki kilpailun ohessa ottamiini kuviin.
Kiitos ja anteeksi! 😁
Jouni Niemi
JouninRC
Mad Moose Racing Ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti